Häpeä, ainainen ystävämme, saa Annan vetäytymään navetan ylisille ja hautautumaan olkien alle. Valitettavasti vain kuvainnollisesti. Jenniä hävettää joskus niin paljon, että hän linnoittautuu kotiinsa suljettujen sälekaihtimien taakse. Mokaaminen ei ole maailmanloppu, vain pieni välikuolema, josta tokenee, kun tajuaa, ettei ketään oikeasti kiinnosta. Jenni: "On ollut hämmentävää tajuta, että on ihmisiä, joita hävettää kaikki ja koko ajan." Anna: "Noh, mä olen oikeastaan sellainen ihminen."