Rattiksessa kävi Kaj Rautelon mukaan "persoonallisia" asiakkaita, jotka saivat olla sellaisia kuin ovat. Välttämättä 80-luvun Porissa ei joka paikassa suopeasti katsottu korvakoruissa ja meikeissä käyskenteleviä muusikoita, mutta Rattiksessa oudompaa oli, jos joku oli pukeutunut siisteihin farkkuihin ja poolopaitaan. Moni myös tunsi tai ainakin halusi tuntea Dingon kaverit... Ja oli kuulemma moni ollut töissäkin Dingolla.